Kuolemanlaakso - Minä Elän

Kun minä synnyin tähän maailmaan Aamun säkeet heijastuivat nurmen kasteesta kuin tuhat kiiluvaa silmää Vuoret kietoivat minut syliinsä ja suojasivat sateelta Kunnes vaivuin syvemmälle ja syvemmälle tähän mustaan painajaiseen uneen, josta ei voi herätä Joet hukkuivat hiekkaan Ja minä kaipaan vettä Tervetuloa Kuolemanlaakson Alla tähtien iaisten Sydän hyytävä sykytti, sysimusta Leimu silmistään sirisi Lauloi loitsua ikuisen piinan Sielusi on kuin särkynyt peili Yhdet kasvot, tuhat heijastusta Hautas kuin hiutale on ihmismieli Joka ei itseään tunne Tahtosi olkoon ruumiisi vanki iankaikkisesti Minä tunnen pelkosi ja syvät salasi Maistan katkeruutesi ja myrkytän verivalasi Kadotettu olkoon valtakuntasi Luopio! Tapahtukoon sinun tappiosi Olkoon käärmeenkieli tuhosi Voit ikuisesti juosta Mutta et itseäsi paeta Luopio! Mikään ei ole säälittävämpää Kuin narsisti, joka itseään vihaa Kuulkaa tämä vihan virsi Polvistukaa! Sisiliskona sihisit Sinä murhemykkä matonen Eksyksissä! Nyt laulaa kuoro kadotuksen Jäätyköön hyinen veresi Sammukoon poltto povesi, ikuisesti Kirvotkoon kyyt korpitielle Alle hähtien iästen Sinä kuindhut Minä elän Näin murtuu liha alla terän